Oikeissa ohjelmissa kaikkea koodia ei yleensä tehdä yhteen tiedostoon.
Usein on myös käytössä header-tiedostoja, jotka sisältävät ohjelman
tarvitsemia määritteitä.

Hakemistossa on ohjelma, jonka koodi on tiedostoissa luku.c, main.c ja
tulostus.c. Lisäksi ohjelmalla on määritteet sisältävä header-tiedosto
headerit.h.

Header-tiedoston käytöstä lisää: 
http://cs.stadia.fi/~luuma/c/t14-misc/esim14-3.txt

Ohelma voidaan kääntää (varoitukset päällä) antamalla komento:
    gcc luku.c main.c tulostus.c -o ohjelma -Wall

Ohjelman kääntäminen näin on turhan vaivalloista, eikä muutenkaan 
kovin järkevää.

Antamalla yo. komennon, tapahtuu niin että koko ohjelma käännetään uudelleen. 
Pienissä ohjelmissa tämä on ihan ok, mutta ohjelmien kasvaessa ei koko koodin 
uudelleenkääntäminen jokaisen muutoksen jälkeen ole järkevää.

Parempi ratkaisu on käyttää Unixin make-työkalua.

Ohjelman käännöstä varten luodaan ns. Makefile eli tiedosto jonka
nimi on Makefile


[luuma@telinux1]$ cat Makefile
ohjelma: main.o tulostus.o luku.o
        gcc main.o tulostus.o luku.o -o ohjelma

main.o: main.c headerit.h
        gcc -c main.c

tulostus.o: tulostus.c headerit.h
        gcc -c tulostus.c

luku.o: luku.c headerit.h
        gcc -c luku.c
[luuma@telinux1 esim14-4]$

Tiedosto sisältää ohjeet siitä miten koodi käännetään. Komento make 
suorittaa käännöksen noudattaen Makefilen ohjetta.

Käännös tapahtuu antamalla käsky make:


[luuma@telinux1]$ make
gcc -c main.c
gcc -c tulostus.c
gcc -c luku.c
gcc main.o tulostus.o luku.o -o ohjelma
main.o(.text+0x28): In function `main':
: the `gets' function is dangerous and should not be used.
[luuma@telinux1 esim14-4]$


Ideana suuremman ohjelmistoprojektin käännöksessö on ensin kääntää kukin 
moduli ns. objektitiedostoksi. Tämä tapahtuu komennoilla 
  gcc -c main.c
  gcc -c tulostus.c
  gcc -c luku.c

Tuloksena on objektitiedostot  main.o, tulostus.o ja luku.o
Objektitiedostot linkitetään suoritettavaksi ohjelmaksi komennolla
  gcc main.o tulostus.o luku.o -o ohjelma

Tuloksena on siis tiedosto ohjelma, joka voidaan suorittaa.
Makefile sisältää ohjeet tälle käännösprosessille.

Jos nyt muutetaan esim. tiedostoa luku.c, ei tarvita muuta kuin 
kääntää tämä tiedosto uudelleen, eli suorittaa
   gcc -c luku.c

Tämän jälkeen suoritetaan linkitys
  gcc main.o tulostus.o luku.o -o ohjelma
ja ohjelman päivitetty versio valmiina.
Muuttumattomia koodimoduuleja  main.c ja tulostus.c ei siis tarvinnut
kääntää uudelleen. Ajansäästö suuressa projektissa voi olla huomattava.

Makefile osaa hoitaa käännöksen automaattisesti siten, että ainoastaan 
tarpeelliset käännöksen vaiheet tehdään, eli tehdään koodiin mitä 
muutoksia tahansa, ohjelma käännetään aina antamalla komento make
Komento kääntää koodista onjektitiedostoiksi ainoastaan muuttuneet osat 
ja linkittää objektitiedostot suoritettavaksi ohjelmaksi.

Makefileä ja makea kannattaa käyttää aina, jos ohjelma koostuu 
useammasta kuin yhdestä c-tiedostosta.

Makefileen on myös lisätty ns. clean-osa. Antamalla komento
make clean saadaan poistettua hakemistosta kaikki käännösvaiheessa
syntyneet .o-tiedostot.

Aiheesta tarkemmin: http://liw.iki.fi/liw/texts/ohjelmointityokalut.html